Tekniikka

Luonnollisesti operaatio alkaa takaripustuksen irroituksella, mikä on siksi yksinkertainen operaatio, ettei sen suorittamiseen juuri puututa, pääkohdat on lueteltu oikealla pikkuartikkelissa.

Tehtävät toimenpiteet riippuvat hieman siitä, onko paikallaan alkuperäiset vai uretaaniset puslat sekä käytössä olevasta uudesta puslasarjasta. Itse käytän Energy Suspensionin uretaanipuslia (kuvassa). Oikeanpuolimmaiset 4 kpl ovat alatukivarsiin, loput ylätukivarsiin. Kuten kuvasta näkyy Energy Suspensionin alatukivarsipuslissa tulee mukana metalliholkit "shell", mutta kaikissa sarjoissa ei välttämättä näitä ole. Mikäli näin, vanhat holkit täytyy käyttää uudelleen, kuten asianlaita tulee olemaan tälläkin puslasarjalla ylätukivarsien osalta.

Koska uudet metalliholkit ovat olemassa, poistetaan puslat  siis holkkeineen tukivarsista naputtelemalle ne ulos kumivasralla kuten kuvassa on esitetty. Puslat saattavat olla tiukallakin, joten pelkää naputtelu ei ehkä riitä, vaan saattaa olla tarpeen käyttää prässiä. Niin tai näin, puslia EI saa murjoa liikaa, etenkin jos ne käytetään uudelleen. Jos uusia holkkeja ei ole, vanhat voi jättää paikalleen, sen sijaan puslat on poistettava. Jos kyseessä on uretaanipuslat, ne saa kohtuullisella vaivalla pois, mutta alkuperäiset kumiset joutuukin sitten poistamaan polttamalla ne esim. asetyleenilla. Holkit voi toki poistaakin kumeineen, mutta polttaminen on vaikeampaa koska koko tukivartta on polttaessa helpompi käsitellä.

 

Uusi pusla puretaan kahdestakin syystä: metalliholkki asennetaan ensimmäiseksi tukivarteen ja toiseksi puslan kaikki metalliin koskevat osat pitää voidella. Puslan purku onnistuu parhaiten kuvan esittämällä tavalla; viilapenkissä sopivaa tuurnaa hyväksikäyttäen työnnetään pusla ulos. Lyöminen ei juuri auta puslan kimmoisuuden takia. Tätä kuvassa olevaa vaihetta ennen keskiholkki on poistettu kuvassa näkyvällä pultilla lyöden.

Edellä mainitun homman jälkeen pöydälläsi onkin sitten seuraavan näköinen kasa tavaraa. Etualalla näkyvä rinkula on uudemmissa puslasarjoissa käytettävä ns. "thrust washer", joka estää tukivarren sivusuuntaisen vaeltelun.

 

Mikäli käytät vanhoja holkkeja, niiden sisäpinta pitää ennen asennusta putsata esim. kuulapuhaltamalla, jotta ne eivät naarmuttuisi. Seuraavaksi holkit asennetaankin sitten tukivarsiin. Homman helpottamiseksi voi käyttää esim. tippakannuöljyä ja voidella sillä holkin ulkopinta.

 

Paras väline holkin asennukseen olisi hydrauliprässi, mutta koska sitä ei nyt ole saatavilla, asennukseen käytetään viilapenkkiä. Holkin asennussuunnan vastakkaiselle puolelle asetetaan jokin sopivan kokoinen reikäholkki (levy oikeanpuoleisen leuan edessä), jonka sisäreikään holkki mahtuu helposti työntymään. Pusla puristetaan sisään pohjaan asti, pieni rako saa jäädä ja yleensä jääkin. Leuan ja holkin välissä kannattaa käyttää puupalikkaa jälkien välttämiseksi, lisäksi kuvassa keskellä edessä oleva metallikappale tukivarsiprofiilin välissä estää profiilia painumasta kasaan. Kummalle puolelle tukivartta holkin kanta tulee ? No, ei mene kuin toiseen suuntaan, joten ei kannata huolehtia asiasta :-)

 

Kun holkit on painettu tukivarsiin, holkkien sisäpinnat voidellaan puslasarjan mukana tulevalla rasvalla mukaanlukien laippa. Seuraavaksi voidellaan puslan ulko- ja sisäpinnat sekä laipan holkkia vasten tuleva osa ja painetaan pusla paikalleen, viilapenkissä jos ei käsin mene. Lopuksi voidellaan puslan sisäholkin ulkopinta ja painetaan se reikäänsä.

Operaatio on pitkälti samanlainen kuin alatukivarsissakin, käytännössä vähän helpompikin.

Ainakin tässä tapauksessa näin, koska varret olivat jo kertaalleen puslitettu uretaanipuslilla, jotka puolestaan irtoavat helposti. Metalliholkit, joita ei siis puslasarjoissa ylätukivarsiin yleensä ole, jäivät näin ollen valmiiksi paikoilleen (kuvassa). Jos varsissa olisi ollut alkuperäiset kumiset puslat, ne olisi pitänyt polttaa pois. Tällöin metalliholkitkin olisivat aika todennäköisesti irronneet. Niin tai näin, holkit (ja mieluusti koko tukivarsi) on putsattava esim. kuulapuhaltamalla ne. Holkkien sisäpintaan ei saa jäädä vanhaa puslamateriaalia. Koska omani olivat jo aiemmin puhallettu ja maalattu muualta kuin kuin holkkien sisältä, putsasin siis vain holkkien sisäpinnat.

 

 

Kuvassa putsatut holkit. Mikäli ne olisivat olleet irti, ne olisi pitänyt laittaa paikalleen samaan tapaan kuin alatukivarsien kohdalla tehtiin.

 

Tämän jälkeen puslista poistetaan sisäholkit. Ulkoholkit ja puslat voidellaan sarjan mukana tulevalla voiteluaineella ja painetaan paikalleen. Jos ei käsin mene, käytetään viilapenkkiä apuna. Lopuksi voidellaan puslan sisäreikä ja sisäholkin ulkopinta ja painetaan se paikalleen...

 

... ja tässäpä onkin uudenveroinen pari valmiina asennukseen. "Thrust washer" itkin ovat paikallaan. Jos et asenna varsia heti, pidä huoli, etteivät thrust washerit huku, ne kun ovat vain "heittämällä" paikallaan.

 

Alatukivarret työnnetään tiloihinsa siten, että puslan kanta jää sisäpuolelle. Tämää pätee kaikkiin muihinkin pusliin. Tukivarsien asennus ei välttämättä ole aivan näin yksinkertainen juttu; monesti rungon pään kiinnike on aika ahdas.

Tässä tapauksessa apukuskinpuoleinen varsinkin oli, sillä ko. kiinnike oli joskus tehty uudelleen ja rako oli jäänyt liian kapeaksi. Jos tilanne on tälläinen, puslaa voi lyhentää ulkopäästä, mutta ei liikaa; sen on oltava varsin jämäkkä. Itse lyhensin puslan sisäholkkia pari millimetriä (kuva) ja poistin saman verran itse puslamateriaalista ja thrust washerista. Tämän jälkeen tukivarsi meni paikalleen ilman lievää törkeämpää väkivaltaa.

 

 

Ennen tätä tutkailin kuitenkin rungon läpi tulevan tukivarren kiinnityspultin reikärakennetta. Tukivarren kiinnityskotelo oli jonkin aikaisemman omistajan toimesta rakennettu uudelleen. Rungon sisässä oleva kotelo oli sinänsä (siistimisen jälkeen) suht' asiallinen, mutta kuten kuvasta näkyy, kotelon ja rungon välissä reiän kohdalla ei ollut mekaanista yhteyttä. Tällöin puslitus ei olisi toiminut tarkoitetulla tavalla. Tässähän on oleellista se, että sisäholkki lukittuu kiinnistyskohtien väliin niin, ettei se pääse pyörimään. Kuvan mukaisessa rakenteessa pultin kiristys olisi vaikuttanut vain runkoa kasaan puristavasti. Niinpä laajensin ulkoreikää sen verran, että sain siihen kiinnitetyksi vanhasta sisäholkista leikatun pätkän, joka nyt puristi nimenomaan sisäkotelon seinämää, jonka toisella puolella pusla on.

 

Tukivarsien kiinnityksessä vaikein paikka on nimenomaan alatukivarsien rungon pään kiinnitys; rako on ahdas ja rakenne siksi jämäkkä, ettei se juurikaan periksi anna. Muut kiinnikkeet ovat kaikki korvakemallisia, eikä niiden kanssa tule vastaavia ongelmia, ellei autoon ole jotain aivan eriskummalisia viritelmiä tehty.

 

Kun kummankin puolen alatukivarret olivat rungon päästä kiinni, ajoin nosturissa liinoilla roikkuvan perän hollille ja sovittelin tukivarrenpäät tiloihinsa. Kotelonsuoja-aineella ruiskutettu pultti läpi, kierteisiin kuparitahnaa ja mutteri löysästi kiinni.

Aivan vastaavalla tavalla kiinnitetään ylätukivarret. Näissä, kuten kaikissa muissakin tulee puslan kanta runkoon nähden sisäänpäin (kuvassa oikealle) ja thrust washerit ulospäin.

 

Tukivarsien pultit kiristetään vasta kun koko auto seisoo tukevasti pyörillään. Jos kiristys tapahtuu tukivarsien ollessa jossakin muussa kuin normaaliasennossaa, saattaa pusliin jäädä jännityksiä, jotka lyhentävät niiden kestoikää. Näin ainakin kuuluu vanha asennusohje. Nykyiset uretaanipuslat pääsevät paremmin kiertymään kuten pitääkin, joten todennäköisesti kiristyksestä ei haittaa olisi nytkään. Suosittelen kuitenkin kiristämään vasta pyörillään, eli normaaliasennossa.

 

Iskunvaimentimen alapään kiinnitys on toteutettu perässä olevaan korvakkeeseen kiinnitetyllä pultilla. Uusien vaimentimien mukana tulee todennäköisesti tämä pulttirakenne mukana, joten se kannattaa vaihtaa, kuten kuvassa. Itse kiinnitys on yksinkertainen, ohjeiden mukaisesti kasataan rikat, iskarin kumipusla ja mutteri pultille ja väännetään kiinni. Ohjeiden mukaisesti tarkoittaa siis sitä, että tutkitaan vaimentimen mukana tullut asennuspaperi ja kasataan mukana tulleet kuppimaiset rikat oikeinpäin laittaen systeemi kasaan. Toisesta päästä vaimenninta ei kiinnitetä ennen kuin jousi on välissä. Toki oli voitu kiinnittää vaimennin ensin yläpäästäänkin ja alapää myöhemmin. Makuasia...

Takajousia paikalleen laitettaessa kannataa tarkistaa yläpään melueristys. Jousissa on alunperin kumil/muovipusla, joka työntyi jonkin verran jousen sisään. Monessa laitteessa sen on kuitenkin aika saattanut syödä, kuten tässäkin. Ratkaisuna on tehdä esim. 5 mm tukevasta kumilevystä jousikupin sisäpintaan kuvan mukainen "rinkula". Kuvassa keskellä näkyvään reikään pulttautuu iskunvaimentimen yläpää.

 

Jouset sijoitetaan perän ja yllä olevan kupin väliin ja nostetaan perää ylös samalla jousien asentoa tarkkaillen, kunnes iskunvaimentimet yltävät kiinni.

Iskunvaimentimen yläkiinnityksessä tulee vaimentimeen päässä olevaan pulttiin ensin lautasrikka, sitten kumipusla, joka asennetaa siten päin, että se parhaiten sopii kiinnitysreikään. Puslan kummallakin puolella on erikokoinen kiinnitysalue, joten valitse näistä sopivin reiän mukaan. Vaimentimen pää työnnetään läpi reiästä, toinen kumipusla em. periaatteella paikalleen, vedetään mutteri tiukkaan ja vielä lukkomutteri päähän ja homma on tehty.

 

Lopuksi tuodaan käsijarrun vaijerit kummankin puolen (riippuu systeemistä) ylätukivarren yläpuolelta kiinnikkeisiinsä ja sokalla kiinni. Jos kori on rungolla, voipi tässä vaiheessa tutkailla vielä jarruputket kiinni ja järjestellä mahdolliset perän huohotusletkut yms. oikeisiin paikkoihinsa.